Onko sinulle tuttua, että käyt mielessäsi läpi menneitä keskusteluita uudelleen ja uudelleen? Tai valmistaudut tulevaan kohtaamiseen ennen, kuin mitään on edes tapahtunut ja kaikki tämä uuvuttaa. Pyörität asiaa yhä uudestaan mielessä ja murehdit sitä, että tuletko nähdyksi juuri niin, kuin itse haluat. Ja siltikin tilanteet aina yllättävät ja kaikki tuo valmistautuminen ihan turhaan. Vähän sama, kuin soutaisit soutulaitteella ja yrittäisi järven yli: energia kuluu ja hiki virtaa, mutta et liiku mihinkään. Tätä kutsutaan yliajatteluksi ja se itseasiassa vaan usein sotkee meidän vuorovaikutustilanteita.

Yliajattelu voi usein olla seurausta siitä, että emme hyväksy itseämme täysin sellaisina kuin olemme. Tämä voi liittyä moniin tekijöihin, kuten epävarmuuteen omasta kyvystämme toimia vuorovaikutuksessa, pelkoon siitä, että emme ole riittäviä tai siihen, että pohdimme jatkuvasti omia virheitämme ja epäonnistumisiamme. Yliajattelun taustalla voi myös olla ajatus siitä, että meidän täytyy täyttää muiden odotuksia. Jos koemme, ettei meitä hyväksytä sellaisina kuin olemme, saatamme olla jatkuvasti varpaillamme ja mietimme, miten voimme parhaiten sopeutua tai oikeuttaa itsemme muiden silmissä.

Yliajatteluun liittyen on muutamia vuorovaikutuksen teorioita ja yksi osuva on Imagined Interaction Theory. Kyse on jatkuvasti valmistautumisesta, suojautumisesta, epävarmuuden hallinnasta sekä tunteesta kontrolliin, mikä ei kylläkään koskaan toteudu. Tällöin voimme rakentaa loputtomia ajatuskehiä mielenrauhaa tavoitellessa, mutta todellisuudessa yliajattelu vain rikkoo sitä. Aiheeseen liittyen on tehty useita tutkimuksia ja on huomattu, että yliajattelu on tiiviisti yhteydessä ahdistukseen ja stressiin. Tämä taas heikentää meidän vuorovaikutustaitoja ja negatiivinen kierre on valmis.

Anna muille lupa ajatella sinusta negatiivisesti! He tekevät niin joka tapauksessa.

Jos mielessään käy jatkuvasti läpi keskusteluja toisten kanssa, se voi estää luonnollista ja rentoa kommunikointia todellisessa tilanteessa. Yliajattelu saa meidät aina vaan kauemmaksi omasta aidosta ilmaisusta. Ja kyllä, olemme vähemmän rakastettavia, koska säröissä piilee se inhimillisyys, johon muut voivat samaistua ja kiintyä. Aidossa keskeneräisyydessä piilee yhteys. Siellä missä uskallamme olla epätäydellisiä, olemme lopulta lähimpänä toisiamme ja itseämme. Yliajattelijalle voi olla vapauttavaa huomata, että oma mieli ei ole ongelma, vaan se yrittää hallita epävarmuutta.

Mielestäni nyt tulee hyvin mielenkiintoinen ajatusleikki ja mahdollinen apu yliajattelun himmaamiseen. Mitä jos opettelisit hyväksymään sen, että ihmiset ajattelevat joka tapauksessa sinusta negatiivisia ajatuksia, halusit tai et. Vaikka kuinka kovasti yrittäisimme kontrolloida, niin tämä on kuitenkin lopputulos. Mietipä omaa ajatteluasi muista ihmisistä, jopa rakkaimmista: eihän sellaista yksilö olekaan olemassa, jossa ei jokin piirre ärsyttäisi. Silti valitsemme olla heidän seurassaan ja sama toisinpäin. Anna muille lupa ajatella sinusta negatiivisesti! He tekevät niin joka tapauksessa.

Voi käydä niin, että oma identiteetti erottuu imagosta. Silloin ei enää elä sen mukaan, miten haluaa tulla nähdyksi, vaan sen mukaan kuka on.

Kun lakkaa yrittämästä hallita muiden mielikuvia ja suostuu siihen, että joku voi ymmärtää väärin, paheksua, halveksia tai kritisoida, tapahtuu paljon hienoa. Voi käydä niin, että oma identiteetti erottuu imagosta. Silloin ei enää elä sen mukaan, miten haluaa tulla nähdyksi, vaan sen mukaan kuka on.  Samalla sisäinen turva alkaa rakentua. Ei siitä käsin, että kaikki hyväksyvät meidät, vaan siitä, että hyväksymme itse itsemme. Todellinen yhteys syntyy vasta, kun lakkaamme silottelemasta itsemme hyväksyttäväksi. Vuorovaikutus voi olla rosoista, mutta juuri siksi se on rehellistä, elävää ja totta. Siinä ei enää esiinny rooli, vaan ihminen.

Tutustu Kristiinan sekä vankilapastori Jukka Vänskä luomiin Riidan ratkaisu -kortteihin täällä. Kortit auttavat kääntämään riidan oppimiskokemukseksi.

Onko sinulle tuttua, että käyt mielessäsi läpi menneitä keskusteluita uudelleen ja uudelleen? Tai valmistaudut tulevaan kohtaamiseen ennen, kuin mitään on edes tapahtunut ja kaikki tämä uuvuttaa. Pyörität asiaa yhä uudestaan mielessä ja murehdit sitä, että tuletko nähdyksi juuri niin, kuin itse haluat. Ja siltikin tilanteet aina yllättävät ja kaikki tuo valmistautuminen ihan turhaan. Vähän sama, kuin soutaisit soutulaitteella ja yrittäisi järven yli: energia kuluu ja hiki virtaa, mutta et liiku mihinkään. Tätä kutsutaan yliajatteluksi ja se itseasiassa vaan usein sotkee meidän vuorovaikutustilanteita.

Yliajattelu voi usein olla seurausta siitä, että emme hyväksy itseämme täysin sellaisina kuin olemme. Tämä voi liittyä moniin tekijöihin, kuten epävarmuuteen omasta kyvystämme toimia vuorovaikutuksessa, pelkoon siitä, että emme ole riittäviä tai siihen, että pohdimme jatkuvasti omia virheitämme ja epäonnistumisiamme. Yliajattelun taustalla voi myös olla ajatus siitä, että meidän täytyy täyttää muiden odotuksia. Jos koemme, ettei meitä hyväksytä sellaisina kuin olemme, saatamme olla jatkuvasti varpaillamme ja mietimme, miten voimme parhaiten sopeutua tai oikeuttaa itsemme muiden silmissä.

Yliajatteluun liittyen on muutamia vuorovaikutuksen teorioita ja yksi osuva on Imagined Interaction Theory. Kyse on jatkuvasti valmistautumisesta, suojautumisesta, epävarmuuden hallinnasta sekä tunteesta kontrolliin, mikä ei kylläkään koskaan toteudu. Tällöin voimme rakentaa loputtomia ajatuskehiä mielenrauhaa tavoitellessa, mutta todellisuudessa yliajattelu vain rikkoo sitä. Aiheeseen liittyen on tehty useita tutkimuksia ja on huomattu, että yliajattelu on tiiviisti yhteydessä ahdistukseen ja stressiin. Tämä taas heikentää meidän vuorovaikutustaitoja ja negatiivinen kierre on valmis.

Anna muille lupa ajatella sinusta negatiivisesti! He tekevät niin joka tapauksessa.

Jos mielessään käy jatkuvasti läpi keskusteluja toisten kanssa, se voi estää luonnollista ja rentoa kommunikointia todellisessa tilanteessa. Yliajattelu saa meidät aina vaan kauemmaksi omasta aidosta ilmaisusta. Ja kyllä, olemme vähemmän rakastettavia, koska säröissä piilee se inhimillisyys, johon muut voivat samaistua ja kiintyä. Aidossa keskeneräisyydessä piilee yhteys. Siellä missä uskallamme olla epätäydellisiä, olemme lopulta lähimpänä toisiamme ja itseämme. Yliajattelijalle voi olla vapauttavaa huomata, että oma mieli ei ole ongelma, vaan se yrittää hallita epävarmuutta.

Mielestäni nyt tulee hyvin mielenkiintoinen ajatusleikki ja mahdollinen apu yliajattelun himmaamiseen. Mitä jos opettelisit hyväksymään sen, että ihmiset ajattelevat joka tapauksessa sinusta negatiivisia ajatuksia, halusit tai et. Vaikka kuinka kovasti yrittäisimme kontrolloida, niin tämä on kuitenkin lopputulos. Mietipä omaa ajatteluasi muista ihmisistä, jopa rakkaimmista: eihän sellaista yksilö olekaan olemassa, jossa ei jokin piirre ärsyttäisi. Silti valitsemme olla heidän seurassaan ja sama toisinpäin. Anna muille lupa ajatella sinusta negatiivisesti! He tekevät niin joka tapauksessa.

Voi käydä niin, että oma identiteetti erottuu imagosta. Silloin ei enää elä sen mukaan, miten haluaa tulla nähdyksi, vaan sen mukaan kuka on.

Kun lakkaa yrittämästä hallita muiden mielikuvia ja suostuu siihen, että joku voi ymmärtää väärin, paheksua, halveksia tai kritisoida, tapahtuu paljon hienoa. Voi käydä niin, että oma identiteetti erottuu imagosta. Silloin ei enää elä sen mukaan, miten haluaa tulla nähdyksi, vaan sen mukaan kuka on.  Samalla sisäinen turva alkaa rakentua. Ei siitä käsin, että kaikki hyväksyvät meidät, vaan siitä, että hyväksymme itse itsemme. Todellinen yhteys syntyy vasta, kun lakkaamme silottelemasta itsemme hyväksyttäväksi. Vuorovaikutus voi olla rosoista, mutta juuri siksi se on rehellistä, elävää ja totta. Siinä ei enää esiinny rooli, vaan ihminen.

Tutustu Kristiinan sekä vankilapastori Jukka Vänskä luomiin Riidan ratkaisu -kortteihin täällä. Kortit auttavat kääntämään riidan oppimiskokemukseksi.

Yhteys

0505431978

info@komulainen.eu

Yhteys

0505431978

info@komulainen.eu