Yksi merkityksellisimmästä asioista, mikä ohjaa käyttäytymistämme ja vuorovaikutustamme on käsittelemätön häpeä. Oman haasteensa tähän asiaan tuo se seikka, että emme usein ole tietoisia omasta häpeästämme. Lopulta jokaisella miestä olisi tehtävä tämän teeman ympärillä. Meillä on oma kollektiivinen häpeämme ja se koskettaa meitä ihan kaikkia.

Tässä piilee yksi tärkeimmistä asioista liittyen häpeän käsittelyyn. Pyrimme ratkaisemaan häpeää henkilökohtaisella tasolla, vaikka kyse on usein kollektiivisesta asiasta. Alun perin kyse on ollut siitä, että heimoon kuuluminen on ollut edellytys hengissä säilymiselle. Tästä kulmasta katsottuna häpeän tunne on ollut myös tärkeä väline, jotta ryhmä on voinut toimia.

 

Häpeää on sittemmin käytetty ryhmässä myös paljolti väärin ja eri yhteisöjä värittää eri sävyinen häpeän rakenna. Esimerkiksi meillä täällä Suomessa on ihan oman värinen kollektiivinen häpeä, kuin muissa maantieteellisissä paikoissa. Se mikä on häpeällistä Suomen rajojen sisällä, ei ole välttämättä sitä Espanjassa. Ja toki tämänkin maan sisällä on erilaisia yhteisöjä, joita koskettaa omaleimaisuus tässä asiassa.

 Hyvänä esimerkkinä vaikka Lähi-itä, mikä täältä suunasta katsottuna kylpee häpeän kulttuurissa. Meille häpeälliset asiat eivät aiheuta siellä kulmilla samanlaisia tunteita. On kuitenkin hyvä muistaa, että muualta katsottuna täällä pohjolassa on ihan yhtä väkevää kollektiivista häpeää, jonka suhteen meillä itsellämme saattaa olla ja onkin laput silmillä.

 

Se mikä on häpeällistä Suomen rajojen sisällä, ei ole välttämättä sitä Espanjassa.

 

Yhtenä esimerkkinä meillä ilmenevästä häpeästä on älykkyyden ja tunteiden ristiriita. Nämä asiat koetaan meillä vuorovaikutustilanteissa vastakohdiksi. Toinen toisensa pois sulkeviksi asioiksi. Karrikoiden: jos ilmaiset itsesi tunteikkaasti, et voi olla älykäs. Ja tämähän ei pidä millään tapaa paikkaansa. Miten tähän samaan asiaan taas suhteudutaan vaikka Espanjassa. Tämä sama kollektiivinen häpeän leima ei kosketa taas Välimerellä.

Tämä tarkoittaa samalla sitä, että kun reissaamme vieraaseen kulttuuriin, niin saatamme tuntea olomme erityisen vapautuneeksi. Tämä johtuu usein siitä, että vieraan maan kollektiivinen häpeä ei kosketa meitä, koska emme ole kasvaneet sen rakenteisiin.

 

Jos ilmaiset itsesi tunteikkaasti, et voi olla älykäs. Ja tämähän ei pidä millään tapaa paikkaansa.

 

Häpeässä sekä häpäisemisessä ja tähän liittyvissä kiusaamistilanteissa kyse on siitä, että häpäisijä pyrkii nostamaan itsensä toisen yläpuolelle. Tämän ylivallan kanssa olemme jälleen kollektiivisten asioiden äärellä. Tuo ylivalta perustuu siihen, että huonoon käytökseen ryhmässä ei puututa. Terveessä yhteisössä ei suvaita toisia häpäisevää käytöstä.

On muuten myös huomattu sukupuolten välisiä eroja siinä, että miten ihmiset reagoivat häpeään ja häpäistyksi tulemiseen. Yleisesti ottaen miehet helpommin reagoivat taistelemalla tai pakenemalla. Naiset taas usein jähmettyvät tällaisissa tilanteissa. Tätä taas seuraa usein vaivaantunut hymy tai hymähdys. Kuulostaako tutulta? Kun omassa vuorovaikutuksessa alkaa rikkomaan näitä opittuja kaavoja, niin se aiheuttaa helposti hämmennystä. Tämä vaatii taas itseltä tuon hämmennyksen sietämistä, mikäli mielii käsitellä häpeätraumaa.

Yksi merkityksellisimmästä asioista, mikä ohjaa käyttäytymistämme ja vuorovaikutustamme on käsittelemätön häpeä. Oman haasteensa tähän asiaan tuo se seikka, että emme usein ole tietoisia omasta häpeästämme. Lopulta jokaisella miestä olisi tehtävä tämän teeman ympärillä. Meillä on oma kollektiivinen häpeämme ja se koskettaa meitä ihan kaikkia.

Tässä piilee yksi tärkeimmistä asioista liittyen häpeän käsittelyyn. Pyrimme ratkaisemaan häpeää henkilökohtaisella tasolla, vaikka kyse on usein kollektiivisesta asiasta. Alun perin kyse on ollut siitä, että heimoon kuuluminen on ollut edellytys hengissä säilymiselle. Tästä kulmasta katsottuna häpeän tunne on ollut myös tärkeä väline, jotta ryhmä on voinut toimia.

 

Häpeää on sittemmin käytetty ryhmässä myös paljolti väärin ja eri yhteisöjä värittää eri sävyinen häpeän rakenna. Esimerkiksi meillä täällä Suomessa on ihan oman värinen kollektiivinen häpeä, kuin muissa maantieteellisissä paikoissa. Se mikä on häpeällistä Suomen rajojen sisällä, ei ole välttämättä sitä Espanjassa. Ja toki tämänkin maan sisällä on erilaisia yhteisöjä, joita koskettaa omaleimaisuus tässä asiassa.

 Hyvänä esimerkkinä vaikka Lähi-itä, mikä täältä suunasta katsottuna kylpee häpeän kulttuurissa. Meille häpeälliset asiat eivät aiheuta siellä kulmilla samanlaisia tunteita. On kuitenkin hyvä muistaa, että muualta katsottuna täällä pohjolassa on ihan yhtä väkevää kollektiivista häpeää, jonka suhteen meillä itsellämme saattaa olla ja onkin laput silmillä.

 

Se mikä on häpeällistä Suomen rajojen sisällä, ei ole välttämättä sitä Espanjassa.

 

Yhtenä esimerkkinä meillä ilmenevästä häpeästä on älykkyyden ja tunteiden ristiriita. Nämä asiat koetaan meillä vuorovaikutustilanteissa vastakohdiksi. Toinen toisensa pois sulkeviksi asioiksi. Karrikoiden: jos ilmaiset itsesi tunteikkaasti, et voi olla älykäs. Ja tämähän ei pidä millään tapaa paikkaansa. Miten tähän samaan asiaan taas suhteudutaan vaikka Espanjassa. Tämä sama kollektiivinen häpeän leima ei kosketa taas Välimerellä.

Tämä tarkoittaa samalla sitä, että kun reissaamme vieraaseen kulttuuriin, niin saatamme tuntea olomme erityisen vapautuneeksi. Tämä johtuu usein siitä, että vieraan maan kollektiivinen häpeä ei kosketa meitä, koska emme ole kasvaneet sen rakenteisiin.

 

Jos ilmaiset itsesi tunteikkaasti, et voi olla älykäs. Ja tämähän ei pidä millään tapaa paikkaansa.

 

Häpeässä sekä häpäisemisessä ja tähän liittyvissä kiusaamistilanteissa kyse on siitä, että häpäisijä pyrkii nostamaan itsensä toisen yläpuolelle. Tämän ylivallan kanssa olemme jälleen kollektiivisten asioiden äärellä. Tuo ylivalta perustuu siihen, että huonoon käytökseen ryhmässä ei puututa. Terveessä yhteisössä ei suvaita toisia häpäisevää käytöstä.

On muuten myös huomattu sukupuolten välisiä eroja siinä, että miten ihmiset reagoivat häpeään ja häpäistyksi tulemiseen. Yleisesti ottaen miehet helpommin reagoivat taistelemalla tai pakenemalla. Naiset taas usein jähmettyvät tällaisissa tilanteissa. Tätä taas seuraa usein vaivaantunut hymy tai hymähdys. Kuulostaako tutulta? Kun omassa vuorovaikutuksessa alkaa rikkomaan näitä opittuja kaavoja, niin se aiheuttaa helposti hämmennystä. Tämä vaatii taas itseltä tuon hämmennyksen sietämistä, mikäli mielii käsitellä häpeätraumaa.

Yhteys

info@komulainen.eu

Yhteys

info@komulainen.eu