Haastavia vuorovaikutustilanteita usein ohjaa se, että emme heti kättelyssä ymmärrä toisiamme. Yhteyden muodostaminen on haastavaa ja keskustelu ei solju. Tilanne voi  olla epämiellyttävä ja siitä rakentavasti ulospääseminen voi tuntua lähes mahdottomalle. Aika pienellä oman tekemisen muutoksella ratkaisu voi kuitenkin olla erittäinkin yksinkertainen ja helposti saavutettavissa. Tässä artikkelissa käsitellään kuuntelemisen voimaa osana yhteyden muodostamista tilanteissa, joissa keskustelun toista osapuolta ohjaa tiedostamaton tunne.

Olen viime aikoina sekä työssä, että vapaa-ajalla kohdannut ihmisiä, joiden stressitasot kuluneen vuoden tapahtumien johdosta ovat ymmärrettävästi korkealla. Käytös on kiivasta ja jopa vähintään suusanallisesti aggressiivista. Puhe on voinut olla kovinkin syyttelevää sinipukuisessa haalarissa liikkuvaa ammattilaista kohtaan, joka edustaa samalla myös monelle päätöksiä ja rajoituksia joita hallituksen puolelta on jouduttu tekemään yhteisen turvallisuuden nimissä. Näissä tilanteissa olisi helppo asettua yksilönä puolustuskannalle tai lähteä mukaan sanalliseen vääntöön.

Lähtökohtaisesti kaikki kuvaamani tilanteet ovat kuitenkin edenneet mitä parhaimpaan suuntaan, kun oloaan purkavalle yksilölle on antanut tilan tulla kuulluksi. Entinen panttivankineuvottelija George Kohlrieser on sanonut hyvin, että ”kuunteleminen vaatii kuuntelijalta päätöksen olla läsnä”. Ihmisen purkaessa oloaan kiivaasti, voi kuuntelija alkaa löytää puheesta punaisen langan, minkä tunteen tai asian ympärillä toinen pyörii. Kun ihminen on tunnekuohussa, on hänen itse vaikea hahmottaa, että minkä asian ympärillä hän todelle liikkuu. Silloin asian sanallistamisella on ylivertainen voima tilanteessa.

Puhutaan validaatiosta, ajatuksena on, että toiselle osapuolelle palautetaan se, mitä hän on sanonut. Samalla osoitetaan, että hän on tullut asian kanssa kuulluksi sekä selkeytetään hänelle itselleen oman tunteen ydintä: ”Hei mä nään, että sä olet väsynyt tän asian kanssa. Mä ymmärrän sua.” Toistetaan se, mitä toinen tuntee ja sen jälkeen annetaan tila tälle tunteella. Kun kuuntelemme, niin saatamme huomata, ettei toinen ollutkaan ajatuksensa kanssa niin kaukana itsestämme ja alamme ymmärtää, mitä toinen tarkoittaa. Oman kokemukseni mukaan haastaviltakin aluksi tuntuneet tilanteet ovat rauhoittuneet ja usein päätyneet siihen, että tunteen vallassa oloaan purkanut yksilö kiittää siitä, että häntä kuunneltiin. Me ihmiset haluamme tulla kuulluksi asiamme kanssa.

Sanoittamisella on lähentävä vaikutus ja Tony Dunderfelt on kirjassaan Kuuntele ja tule kuulluksi kiteyttänyt asian upeasti: ”Kun tulen kuulluksi, tulen rakastetuksi, kun tulen rakastetuksi, haluan jakaa tunteitani. Kun jaan tunteitani, pääsen eteenpäin. Kun pääsen eteenpäin, tulen sinun luoksesi.”

Juttelimme kuuntelemisen voimasta osana vuorovaikutusta hiljattain Puoli Seitsemän ohjelmassa Ella Kannisen kanssa ja linkki ohjelmaan löytyy TÄÄLTÄ.

 

Haastavia vuorovaikutustilanteita usein ohjaa se, että emme heti kättelyssä ymmärrä toisiamme. Yhteyden muodostaminen on haastavaa ja keskustelu ei solju. Tilanne voi  olla epämiellyttävä ja siitä rakentavasti ulospääseminen voi tuntua lähes mahdottomalle. Aika pienellä oman tekemisen muutoksella ratkaisu voi kuitenkin olla erittäinkin yksinkertainen ja helposti saavutettavissa. Tässä artikkelissa käsitellään kuuntelemisen voimaa osana yhteyden muodostamista tilanteissa, joissa keskustelun toista osapuolta ohjaa tiedostamaton tunne.

Olen viime aikoina sekä työssä, että vapaa-ajalla kohdannut ihmisiä, joiden stressitasot kuluneen vuoden tapahtumien johdosta ovat ymmärrettävästi korkealla. Käytös on kiivasta ja jopa vähintään suusanallisesti aggressiivista. Puhe on voinut olla kovinkin syyttelevää sinipukuisessa haalarissa liikkuvaa ammattilaista kohtaan, joka edustaa samalla myös monelle päätöksiä ja rajoituksia joita hallituksen puolelta on jouduttu tekemään yhteisen turvallisuuden nimissä. Näissä tilanteissa olisi helppo asettua yksilönä puolustuskannalle tai lähteä mukaan sanalliseen vääntöön.

Lähtökohtaisesti kaikki kuvaamani tilanteet ovat kuitenkin edenneet mitä parhaimpaan suuntaan, kun oloaan purkavalle yksilölle on antanut tilan tulla kuulluksi. Entinen panttivankineuvottelija George Kohlrieser on sanonut hyvin, että ”kuunteleminen vaatii kuuntelijalta päätöksen olla läsnä”. Ihmisen purkaessa oloaan kiivaasti, voi kuuntelija alkaa löytää puheesta punaisen langan, minkä tunteen tai asian ympärillä toinen pyörii. Kun ihminen on tunnekuohussa, on hänen itse vaikea hahmottaa, että minkä asian ympärillä hän todelle liikkuu. Silloin asian sanallistamisella on ylivertainen voima tilanteessa.

Puhutaan validaatiosta, ajatuksena on, että toiselle osapuolelle palautetaan se, mitä hän on sanonut. Samalla osoitetaan, että hän on tullut asian kanssa kuulluksi sekä selkeytetään hänelle itselleen oman tunteen ydintä: ”Hei mä nään, että sä olet väsynyt tän asian kanssa. Mä ymmärrän sua.” Toistetaan se, mitä toinen tuntee ja sen jälkeen annetaan tila tälle tunteella. Kun kuuntelemme, niin saatamme huomata, ettei toinen ollutkaan ajatuksensa kanssa niin kaukana itsestämme ja alamme ymmärtää, mitä toinen tarkoittaa. Oman kokemukseni mukaan haastaviltakin aluksi tuntuneet tilanteet ovat rauhoittuneet ja usein päätyneet siihen, että tunteen vallassa oloaan purkanut yksilö kiittää siitä, että häntä kuunneltiin. Me ihmiset haluamme tulla kuulluksi asiamme kanssa.

Sanoittamisella on lähentävä vaikutus ja Tony Dunderfelt on kirjassaan Kuuntele ja tule kuulluksi kiteyttänyt asian upeasti: ”Kun tulen kuulluksi, tulen rakastetuksi, kun tulen rakastetuksi, haluan jakaa tunteitani. Kun jaan tunteitani, pääsen eteenpäin. Kun pääsen eteenpäin, tulen sinun luoksesi.”

Juttelimme kuuntelemisen voimasta osana vuorovaikutusta hiljattain Puoli Seitsemän ohjelmassa Ella Kannisen kanssa ja linkki ohjelmaan löytyy TÄÄLTÄ.

Yhteys

info@komulainen.eu

Yhteys

info@komulainen.eu